Esittely
Olen Leila Lehto ja asustelen maaseudun rauhassa koirineni.
Kesäisin koirani saavat kirmailla vapaasti kukkien keskellä ja talvisin juoksennella käytävillä, joita olen heille lumeen lapioinut.
Koirat ovat kuuluneet elämääni jo lapsuudestani asti.
Kiinnostukseni tiibetinspanieleihin heräsi seuratessani televisiosta RUUTUÄSSÄ ohjelmaa. Television viehättävimpinä tähtinä esiintyivät Sirpa Viljamaan mahtavat tipsut Moona ja Moosa.
Tästä ohjelmasta innostuinkin hankkimaan Orimattilasta 1987 ensimmäisen tipsuni Ninan, josta tuli kantaemo.
Kun Nina oli yhdeksän kuukauden ikäinen, sai hän seurakseen Millan Jyväskylästä.
Nina oli minulle rauhan enkeli, joka sananmukaisesti kulki monet elämänvaiheet rinnallani.
Luonteestaan johtuen Ninasta tuli johtaja tuleville jälkeläisille. Ninan ensimmäinen pentue syntyi 1992. Itselleni jätin tästä pentueesta Cindyn ja Rasmuksen. Rasmuksesta kasvoikin oikea herrasmies.
Vuoden 1996 kesäkuussa menetin ainoan lapseni auto-onnettomuudessa.
Koirani auttoivat minut askel askeleelta takaisin elämään kiinni.
Omistauduin täysin tipsujen kasvatukseen. He olivat ja ovat edelleen rakkaita lapsiani.
Nina siirtyi sateenkaarisillalle 1999 ja Milla, joka ei saanut koskaan omia pentuja eli lähes 17 vuotiaaksi. Sateenkaarisilta kutsui Millan 2004. Tämän jälkeen maailman parhaimmasta herrasmiehestä Rasmuksesta tuli lauman johtaja.
Kaikki koirani saavat vapaasti oleskella myös kotini sisätiloissa. On rentouttavaa katsella kuinka jokainen löytää milloin mistäkin oman nukkumapaikkansa. Talostani ei löydä paikkaa, johon tipsukkani eivät saisi tulla ja tietenkin jotkut tulevat viereeni nukkumaan.
Koirieni jäädessä "eläkkeelle" viettävät ne kotona loppuelämänsä sateenkaarisillalle asti.
Kun luovutusikäinen pentu lähtee uuteen omaan kotiinsa, saa se mukaansa ”selviytymispaketin” pennunhoito-ohjeineen. Pennut ovat aina rekisteröityjä, sirutettuja sekä eläinlääkärin tarkastamia.
Vuoden 2010 alussa laumaani kuuluu 20 aikuista tipsua, ja 2 pentua.
Dumba ja Renita saivat vanhuudenturvakseen viimeisten pentueidensa tytöt.
Harrastuksiini kuuluu esim. tekstiilien ompelu. Teen mm. koirien nukkumapetejä monenlaisissa eri muodoissa.
Kuortin kartanossa pidettävien HYKS:N osasto 10 leirien leirivastaavan pyynnöstä olen järjestänyt vuodesta 2002 lähtien pienille potilaille Avoimien ovien Elämyspäivän kotiini jossa lapset saavat seurata tipsujen elämää. Nämä vierailut ovat mieleenpainuvia sekä lapsille että minulle.
Kasvatusperiaatteeni on terveiden, sosiaalisten ja iloisten tiibetinspanieleiden kasvattaminen uusien perheidensä iloksi ja pitkäaikaisiksi perheenjäseniksi.
Vuonna 2002 Suomen kennelliitto myönsi minulle Vuolasvirta palkinnon kasvatustyöstä.
Kuulun Suomen Kennelliittoon, Tiibetinspanielit ry:hyn, Suomen koirankasvattajat ry:hyn ja Hartolan eläinsuojeluyhdistykseen.
Kasvatusmottoni on: Kun uskollisimmat ystäväni ovat onnellisia - olen minäkin.
Kesäisin koirani saavat kirmailla vapaasti kukkien keskellä ja talvisin juoksennella käytävillä, joita olen heille lumeen lapioinut.
Koirat ovat kuuluneet elämääni jo lapsuudestani asti.
Kiinnostukseni tiibetinspanieleihin heräsi seuratessani televisiosta RUUTUÄSSÄ ohjelmaa. Television viehättävimpinä tähtinä esiintyivät Sirpa Viljamaan mahtavat tipsut Moona ja Moosa.
Tästä ohjelmasta innostuinkin hankkimaan Orimattilasta 1987 ensimmäisen tipsuni Ninan, josta tuli kantaemo.
Kun Nina oli yhdeksän kuukauden ikäinen, sai hän seurakseen Millan Jyväskylästä.
Nina oli minulle rauhan enkeli, joka sananmukaisesti kulki monet elämänvaiheet rinnallani.
Luonteestaan johtuen Ninasta tuli johtaja tuleville jälkeläisille. Ninan ensimmäinen pentue syntyi 1992. Itselleni jätin tästä pentueesta Cindyn ja Rasmuksen. Rasmuksesta kasvoikin oikea herrasmies.
Vuoden 1996 kesäkuussa menetin ainoan lapseni auto-onnettomuudessa.
Koirani auttoivat minut askel askeleelta takaisin elämään kiinni.
Omistauduin täysin tipsujen kasvatukseen. He olivat ja ovat edelleen rakkaita lapsiani.
Nina siirtyi sateenkaarisillalle 1999 ja Milla, joka ei saanut koskaan omia pentuja eli lähes 17 vuotiaaksi. Sateenkaarisilta kutsui Millan 2004. Tämän jälkeen maailman parhaimmasta herrasmiehestä Rasmuksesta tuli lauman johtaja.
Kaikki koirani saavat vapaasti oleskella myös kotini sisätiloissa. On rentouttavaa katsella kuinka jokainen löytää milloin mistäkin oman nukkumapaikkansa. Talostani ei löydä paikkaa, johon tipsukkani eivät saisi tulla ja tietenkin jotkut tulevat viereeni nukkumaan.
Koirieni jäädessä "eläkkeelle" viettävät ne kotona loppuelämänsä sateenkaarisillalle asti.
Kun luovutusikäinen pentu lähtee uuteen omaan kotiinsa, saa se mukaansa ”selviytymispaketin” pennunhoito-ohjeineen. Pennut ovat aina rekisteröityjä, sirutettuja sekä eläinlääkärin tarkastamia.
Vuoden 2010 alussa laumaani kuuluu 20 aikuista tipsua, ja 2 pentua.
Dumba ja Renita saivat vanhuudenturvakseen viimeisten pentueidensa tytöt.
Harrastuksiini kuuluu esim. tekstiilien ompelu. Teen mm. koirien nukkumapetejä monenlaisissa eri muodoissa.
Kuortin kartanossa pidettävien HYKS:N osasto 10 leirien leirivastaavan pyynnöstä olen järjestänyt vuodesta 2002 lähtien pienille potilaille Avoimien ovien Elämyspäivän kotiini jossa lapset saavat seurata tipsujen elämää. Nämä vierailut ovat mieleenpainuvia sekä lapsille että minulle.
Kasvatusperiaatteeni on terveiden, sosiaalisten ja iloisten tiibetinspanieleiden kasvattaminen uusien perheidensä iloksi ja pitkäaikaisiksi perheenjäseniksi.
Vuonna 2002 Suomen kennelliitto myönsi minulle Vuolasvirta palkinnon kasvatustyöstä.
Kuulun Suomen Kennelliittoon, Tiibetinspanielit ry:hyn, Suomen koirankasvattajat ry:hyn ja Hartolan eläinsuojeluyhdistykseen.
Kasvatusmottoni on: Kun uskollisimmat ystäväni ovat onnellisia - olen minäkin.